Site Loader

SIJAINTI

Espoo

Uskosta, uskoon

2.11.2018

Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt” (Joh. 4:39).

On vaikeaa uskoa, että Jeesus on Jumalan Poika. Siksi epäileviä voi ymmärtää. Itse asiassa uskominen on mahdotonta. ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta…” (Katekismus).

Myös Jeesus sanoo selkeäsanaisesti: Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä” (6:44).

Epäusko on luonnollinen tilamme. Uskon syntymiseksi Jeesuksen pitää murtautua epäuskoomme ja muuttaa se uskoksi. Sen hän tekee sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Voimme toki kääntää Jeesukselle selkämme ja kieltäytyä uskomasta. Toisaalta jos uskomme, se on aina Jumalan teko. Tätä jännitettä ei saa purkaa, vaikka sitä on mahdoton ymmärtää.

 

Uskostatulokertomus

Helsingin Sanomissa (19.1.2017) oli laaja “uskostatulotarina”. Kyseessä oli Terhi Törmälehdon esikoisromaanin “Vaikka vuoret järkkyisivät” kirja-arviointi. Teos näyttää monin kohdin perustuneen hänen elämänkokemuksiinsa. Päähenkilö on kainuulainen lukiolaistyttö Elsa. Herännäistaustainen tyttö ohjautuu helluntaiseurakuntaan ja ihastuu jännittävään hengellisyyteen kielilläpuhumisineen. Elsa kokee pääsevänsä lähemmäs Jumalaa, mutta ei sittenkään tarpeeksi. Epäilys kalvaa jatkuvasti: “Toiset astuvat rauhaan kuin laivaan ja hän, oliko se jossain johonkin kirjoitettu, että hän ei ikinä.” Kirjassa myös ihmetellään, miksi kukaan uskova ei näytä kamppailevan uskon ja epäuskon välillä. Lopulta Elsan irrottaa uskosta se, että hän ei voi elää ajatellen, että helvettiin ja kadotukseen joutuu koko muu perhe erilaisen näkemyksen vuoksi.

Kirjailija kertoo, että “uskosta voi luopua yksinkertaisesti siksi, että sen raskauteen väsyy.” Ja vielä: “Uskominen ei liioin ratkaise kaikkia ongelmia… toiset ovat luonteeltaan epäilevämpiä, eikä se kaikkoa uskovaisestakaan.”

Hieno, terävä kuvaus surullisesta asiasta, pakko myöntää. Kirja tekee palveluksen, kun se tuo esiin ongelman, jonka keskellä kristittyinä elämme. Kirjailijan sanoin: Uskon raskauteen väsyy. Miksi? Olisiko syynä uskon kaventuminen horisontaaliseksi; se liikkuu näkyvässä, elämän ja maailman parantamisessa. Se vaikuttaa hurskaalta, mutta keskittyy ihmiseen: tekemiseen, tuntemiseen ja kokemuksiin, omaan sisäiseen maailmaan. Se etsiytyy sinne, mistä se uskoo saavansa jotakin. Se kysyy: mitä minä hyödyn; ratkaiseeko tämä ongelmani? – Ennen taidettiin lähteä sinne, minne ei edes tahdottu ja etsittiin tilaisuutta palvella ja kertoa evankeliumista.

Kun usko liikkuu voima-heikkous akselilla, eheys-rikkinäisyys akselilla ja terveys-sairaus akselilla, tahtoo taivas peittyä ja Jeesuksen risti ja anteeksiantamus jäädä uskon alkeiksi. Niistä pyritään pääsemään eteenpäin. Kun sitten edetään, etäännytään tärkeimmästä.

Ei ihme, että uskon suorittamiseen väsytään. Siitä ei puutu kuin yksi asia, mutta sen mukana kaikki: armon ja anteeksiantamuksen evankeliumi, sen sisäinen tunto. Kuin Ukko-Paavolta aikoinaan.

 

Uskoontulokertomus

Apostoli Johannes kertoo Samarian herätyksestä. Muutos alkoi yhden ihmisen löytämisen kautta. Niin myöhemminkin: Lutherin löydöstä alkoi Euroopan hengellinen ja yhteiskunnallinen mullistus. Paimentytön Liisa Eerikintyttäen heräämisestä lähti liikkeelle varhaisempi herännäisyys. Samarian löytäjä oli syntiseksi luokiteltu nainen, joka ei kääntänyt Jeesukselle selkää.

Keskustelu virisi Sykarin kaivolla. Jeesus lähestyi naisen elämää pikkuhiljaa: kutsuisimmeko miehesi paikalle? Nainen kiertelee vastauksessaan. Jeesus alkaa paljastaa naisen elämää syvemmältä. Viisi miestä oli ollut ja sekin, jonka kanssa hän nyt eli, ei ollut hänen. He eivät olleet naimisissa.

Jeesuksessa oli rakkauden ja totuuden tasapaino, joka ei totuuden tullessa ilmi karkottanut syntistä ja heikkoa pois. Myös samarialainen nainen luotti Jeesukseen ja otti hänen puheensa nöyrästi vastaan. Hän kuunteli ja kyseli ja sai ensimmäisenä kuulla salaisuuden, kuka Jeesus oli. Saatamme aavistaa miksi. Sanoihan Jeesus: “Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä (Mark. 2:17).

Riemulla nainen lähti kertomaan kaupunkilaisille miehestä, joka oli nähnyt hänestä kaiken, salatunkin. Kaupunkilaiset ottivat todistuksen vastaan ja Jeesus jäi heidän luokseen kahdeksi päiväksi. Johannes kuvaa: “Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

Kuinka lohdullista, että juuri tuo nainen oli evankeliumin viestin välittäjä. Syntinenkin saa siis uskoa ja omistaa armon, jäädä lupausten omistajaksi. Minäkin siis. Vanhan rovastin sanoin: saahan rumakin ylistää Jeesusta, saahan kurjakin tulla hänen luokseen.

 

Kommentoi

Your email address will not be published. Required fields are marked *