Kirjan kansaa

10.9.2018

Dominikaanimunkki, isä Filippo di Strata, valitti media-alan rappiota Venetsiassa 1400-luvun lopussa. Kirjoja oli kuulemma tullut liikaa. Painotuotteita moitittiin epätarkoiksi ja niiden pelättiin syövän kopistien työt. Teologit kantoivat murhetta tuotteiden sisällöstä. Pian kuka tahansa voisi suoltaa mitä tahansa.

Kirjan kopioimisen taide muuttui painamisen taidoksi, paluuta ei ollut. Samalla kirjapainotaito loi uskonpuhdistukselle ennennäkemättömän voiman. Kirjoitetun sanan mahti oli pitelemätön. Kirjoja painettiin, ne kulkivat kädestä käteen ja uskonpuhdistuksen sanoma levisi kansan keskuuteen. Ydin oli palaaminen Raamattuun, kirjojen kirjan sanomaan, omituisten oppien, traditioiden ja ihmissääntöjen hämärtämästä uskonnollisuudesta, johon kirkko näytti uppoavan.

“Löytäessäni Raamatusta vähemmän kuin Kristuksen, en ole vielä kertakaan saanut kyllikseni, ja löytäessäni enemmän kuin Kristuksen, olen jäänyt köyhemmäksi kuin koskaan ennen”, sanoi Martti Luther. Luther löysi Raamatun sanasta evankeliumin vapauden, armon ja taivaan ovet aukesivat. Raamattu ei vain esittele kristinuskoa, vaan sen sanassa on promissio, lupaus, se siis tuo Jumalan pelastavat sanat Pyhässä Hengessä läsnäolevaksi. Sama koskee sakramentteja, ne eivät ole vain merkkejä, vaan näkyvänä sanana ne kantavat Kristuksen sydämeen. Lutherille ja koko kristikunnalle löytö oli mitä merkittävin. Palattiin jälleen uskon lähteelle, samea vesi kirkastui.

Suhde Raamattuun on kirkon elämän ja kuoleman kysymys yhä tänään. Se mukaan kaikkea oppia ja elämää on kirkossa arvioitava. Kristikunta, luterilainen kirkko erityisesti, on yhden kirjan kansaa. Raamatun arvovallan murentuminen olisi siten kohtalokasta. Vuonna 2017 vietettiin uskonpuhdistuksen juhlavuotta. Toivon, että se oli monille syy arvioida avoimesti suhdetta kirkkomme peruskirjaan. Ollaanko edelleen kirkkaan evankeliumin lähteellä.

Yleisesti ottaen kirjojen lukeminen on tänä päivänä hiipumassa. Painokset pienenevät, nuorten lukuinnostus laskee. Erityisesti nuorten lukuharrastusta tutkinut Pisatutkimus 2009 osoitti, että vuonna 2000 78 prosenttia nuoristamme luki kirjoja omaksi ilokseen päivittäin edes vähän, vuonna 2009 enää 67 prosenttia. Teknisten laitteiden kehittyessä kommunikaatio on muuttunut omaehtoiseksi. Sen sijaan, että vierailtaisiin muiden maailmassa kirjallisuuden välityksellä, esitellään muille ihmisille omaa maailmaa. Sosiaalisen median viestintä on lyhyttä ja nasevaa, joku sanoisi köyhää, taivaanrantoja ei paljoa maalailla.

Kristillisellä kirjalla on siis haasteensa. Myös niiden painosmäärät ovat laskeneet muutamassa kymmenessä vuodessa dramaattisesti. Jotkut sitkeät sissit kuitenkin yhä yrittävät. He ovat vakuuttuneita painetun sanan voimasta. Muistetaan, että monelle kristillinen kirja on avannut Lutherin tavoin taivaan ovet selälleen, armo on kirkastunut, elämä on saanut uuden suunnan ja omatunto rauhan. Kristillisten kirjojen tehtävä on edelleen johtaa lukijansa rakastamaan kirjojen kirjaa ja sen päähenkilöä, sillä hänen luotaan löytyy elämä.

Eikä Kirjan kansa lakkaa lukemasta Raamattua, elämästä sen sanasta. Ei tässä elämässä. Samalla tavalla, kun Kristusta kehutaan laulamalla, puhumalla tai näyttelemällä, häntä tahdotaan kehua yhä myös painetun sanan välityksellä. Se voi olla monimuotoista, niin kuin Raamattu itsekin: runoutta, vertauksia, historiaa, ajatelmia, lauluja, elämäntarinoita tai esikuvallisia tarinoita satuja myöten. Pääasia, että sen sisältö johtaa pääasian äärelle.

~ Uusi Kirjoitus joka kuukausi ~